Siivousta ja aarteita

Tänään tein uhrauksen ja siivosin työpöytäni laatikostot. Ei mene tähän kaaliin, että miten lukiomonisteita vaan kerääntyy joka nurkkaan. Aina kun siivoan, niitä putkahtelee joka paikasta ku mitäki hirviösieniä.

Siivouksessa on aina myös jotain positiivista: Löydän aina jotain mun kauan sitten kadottamaa tai vanhoja töitä ja tuotoksia. Nyt löysin luonnoksia ja runoja, jopa englanninkielisiä runoja ja novelleja. Yhellä englannin kurssilla tehtiin portfolio, johon sai liittää kaikkia extratöitä. Mä tein sitä portfoliota varten runon, jonka päätin tälläkin siivouskerralla säästää.

I feel the tears and the water drops
but when you smile my whole world stops
You are everything that makes a world worth living
and when I mess up you're so forgiving
I love the way you love to win
and the way you always make me to give in
Also I absolutely love to love you
since you bring out the best sides of me, too
I don't care if it is lame to say you're gift from above
'cause with you I understand the meaning of love
I never thought I would say those words again
but you made me to need them

´I love you´

Lisäks oli pakko säästää omia kouluaineita, joista oon ite tykänny. Ja ihan puhtaasti siitä ilosta, että voin jälkeenpäin tutkia niitä ja ehkä oppia ja kehittyä kirjoittajana. On joskus ihana lukea omaa oivaltavaa tekstiä ja sanavalintoja ynnä muuta. Samasta syystä säilytän kaikki vanhat piirrokset ja luonnokset, joista oon nuorempana tykänny tosi paljon ja joissa oon kokenu onnistuvani. Vaan siten pääsen eteenpäin.

Aina ei mee niinku elokuvissa

Varmaan ikuisuusotsikko elämälleni. Tänään on ollut kauhian haikea päivä, huolimatta ihanasta auringosta ja vielä ihanammasta hauvavauvasta (vain 3v...) Ulpusta. Me köllöteltiin ihanan rotikkamme kanssa katsellen kala-altaaseen ja kuunneltiin musiikkia. Omaksi epäonnekseni Ulpu halusi aina köllöttää miun päällä, ei niinkään vieressä.
Haikeus johtuu puhtaasti siitä, että tiedän lukion oikeestaan olevan ohi. Sinänsä hienoa, kolme vuotta ei mennytkään hukkaan! Opin hirmusti itestäni ja vahvuuksistani. Tiedän, missä olen jopa hyvä ja missä en, ja mistä nautin ja mitä inhoan. Suorastaan tarvitsin nämä kolme vuotta oppiakseni itsestäni ja maailmasta niin paljon. Tässä tuntee itsensä melko aikuiseksi.

Pakko kumminkin myöntää, että tietysti on susi kukassa. En tiedä mihin tulevaisuus vie tai mihin edes päädyn. Kaverit lähtee omille teilleen opiskelemaan tai muuten vaan elämään elämää, eikä oo varmaa onko mulla ketään tuttua sit siellä minne päädynkään. En haluais jäädä tännekään tuhlaamaan vuotta. Vaikka sehän se kasvattais taas aikuisemmaks.

Tunnen itteni hirveen lamaantuneeks. Taas kerran tulee se aika vuodesta kun haaveilen ja haahuilen ajatuksissani ja haluaisin vaan nukkua ja olla. Ei mitään yo-juhlia ja hälinää eikä teeskentelyä. Ei päätöksiä eikä ahdistusta.

Vappuu, lätkää, elämää..

No se ois aamuvuoro kasilta edessä, ja tässä hengaan tietenkin. Oon viettäny laatuaikaa Satuseni kanssa, ollaan rillattu ja ollaan pelailtu ku kunnon nörtit konsanaan. Joskus vaan on hyvästä viettää aikaa hyvässä seurassa, että jaksaa sit taas pakertaa sen jälkeen.

Ihan hävettää myöntää miten kevään tullessa mä alan kaivata romantiikkaa. Sitä kaikkee pientä kivaa, että vois vaan käpertyä kainaloon ja halia ja antaa toiselle jotain tyhmiä lempinimiä. Ylipäänsä että vois olla ihan oma hölmö ittensä ja tietää, et joku pitää ehkä just sen hölmöyden takia :)

Vappukin oli tässä hiljattain ja tapasin pari uuttakin tuttavuutta. Ja pakko sanoa, että viihdyin oikein hyvin juhlaseurassani. Ja silloinkin tuli kummasti syötyä herkkusieniä. Ja serpentiiniä löyty vielä aamullakin kengistä!

Mä joku päivä töitä teen

No niin, kiitos tästä Blogger, sillä en osaa nyt päivittää blogiani normaalisti. Kauhean kivaa..

Sitten ihan muihin aiheisiin: Sain kuvaamataidon diplomityöni tehtyä (vieläpä ihan ajallaan!) ja itse olin ainakin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Työksenihän tein siis viisisivuisen (A2) sarjakuvan sankaruudesta. Pieni hiki ja itku meinasi tulla tussausta vääntäessä, mutta vähäisten yöunien lisäksi muuta veemäistä ei hommaan liittynyt. Ja ne miniyöunetkin oli ihan oma moka, mitäs oli taas jäänyt puolitiehen muutama homma.

Kuluneen autovuoden aikana olen kehittynyt sangen hirveäksi hurjastelijaksi ilmeisesti, kun ehdin saada ylinopeussakkoa. Kismitti tietysti, sillä yleensä en pahemmin ylinopeuksia laskettele, mutta sen kerran kun olen kiireessä niin tietysti rysähtää. No, raha on rahaa ja sitä saa aina lisää. Otin opikseni, oikeasti. Paree varata enemmän vaan aikaa matkantekoon.

Huomenna olisi elokuvaensi-ilta Sysmässä, ja jopa minut on kutsuttu! Kyseessä on elokuva, johon parhaan ystäväni Satuliinin poikaystäväkin on osallistunut. Joten täytyyhän semmoinen mennä katsomaan. Jos hyvä tuuri käy, juhlistamme ensi-iltaa hyvällä hengellä! :-))

Aivoton assistentti sitten?

Tässähän tulee paineita päivittää kun eräs ystäväiseni jo ihan uteli, että milloin tulee päivitystä. No nyt olisi siis tarjolla! Pääsiäinen menee töitä tehdessä ja that's it. Onneksi me henkaillaan parhaan ystäväiseni kanssa koko tää viikko ja ens viikollakin shoppaillaan, niin ei ala ihan ahdistaa.

Ennakkotehtävät ehti perille ajoissa, osittain siksi että vein ne henkilökohtaisesti paikan päälle. Mua jännitti kamalasti lähteä Helsinkiin, koska oon niin pikkukyläpahasen tyttö, että kaikki ne aikataulut ja ihmisvilinät saa mun pään ihan sekaisin. Junalla tykkään kyllä matkustaa, etenkin yksin. Se ankea ja sosiaaliseen kontaktiin kykenemätön yrmy suomalainen pääsee aina matkustaessa mussa irti. Tykkään istua hiljaa ja omissa mietteissäni, kirjottaa ja piirtää ja kuunnella musiikkia. Bussissakin alkaa joskus oikein harmittaa kun joku tuttu tuleekin samaan aikaan samalla bussilla ja tulee viereen istumaan. Ei pahalla tietenkään, mutta joskus on niin nautinnollista istua (lähes luvan kanssa) epäsosiaalisesti laukku viereisellä penkillä ja tuijottaa vain ikkunasta ulos.

Mutta vaikka nyt tuntuukin, että lukion pakolliset jutut on hoidettu ja haut tehty ja ennakkotehtävät samoin, niin ei tää hommailu tähän pääty. Mulla on vielä lukiodiplomi (kuvis) tekemättä ja valokuvauskurssi myös. Valokuvauksen kanssa oon vaan vähän laiska, kun en oikein oo mikään mestarikuvaaja, ja ne laitteet karmii. Jos vaikka rikon jotain tai en vaan osaa ja sit se onki jumissa se koko kone. Hmmh. Ja no lukiodiplomia varten haluisin jonkun assistentin, kun tunnen itteni niin turhaks kun tussaisin nyt vaan sen. C'mon, se on ihan aivotonta hommaa, vahvistat vaan rajoja!

Ja siellä kaikilla oli niin ei-mukavaa...

Tulin eilen todenneeks, että herrajestas siunakkoo, ku mun blogi on ollu pystyssä jo 2008 vuoden lopusta! Aika kuluu ja ikää siunaantuu, ainakin blogille! Parasta on, että mun jutut on ainakin vähän parantunu tai ainakin ees lyhentyny hiukan. Eihän niitä ekoja jaksa ees lukea, että oon siinä mielessä vaan tehny palveluksen kaikille.

Nyt on kyllä vähän turhaa päivittää, kun ainoo asia mitä tässä on meneillään on yo-kirjotukset. Niin ja stressi hakemisesta, tarvis tehä ennakkotehtäviä.. Taitaa LAMK jäädä välistä, en ehdi vaan mitenkään toteuttaa niiden ennakkotehtäviä. Ja sitten pitäis viel suorittaa pari koulujuttua, jos ajattelin ensinnäkään valmistua. Sehän tässä hermostuttaakin, että jos kolme vuotta on menny hukkaan.

Niin ja mahdoton stressi ulkonäöstä. Kyllä se vaan näkyy kun luet, käyt töissä ja syöt, etkä muuta. Oon tällä tahdilla ihan kauhea muodoton möykky ja ihmiset oikeesti tulee vierittää mut mereen keväällä.. jos jaksavat! Tai vähintään harppuunoilla jahtaavat :))

EDIT: Todistin itselleni, että näinkin rapakunnossa voin olla ihan hyvännäköinen, ja meikkasin itseni tavallista paremmin vaan kauppareissua varten. Tarvitsin sitä, tuli hyvä mieli!♥

Getting old

Huomennahan olisi synttäripäivä tiedossa, ja lupauduin työpaikalle leipomaan Baileys-muffinsseja! Tänäänhän ne oli sitten leipaistava, ja kerrankin olen suorastaan ylettömän tyytyväinen lopputulokseen. Koristelu nyt ehkä hiukan köyhälistöä, mutta ihan menettelevä.

Luku 19 tuntuu kyllä jotenkin mitäänsanomattomalta. Just jutustelin yhdelle kaverilleni, että jotenkin oletin tässä iässä olevani ihan eri pisteessä. Mulla olis suunnitelmat selvillä, tosi rakkaus käsipuolessa ja olisin kehittyny ihmisenä ja taiteilijana. Ehhehee, elämä ei aina mee ihan ku olettais..